lauantai 19. elokuuta 2017

Turvassa

Turussa tapahtui eilen asioita, jollaisia ei pitäisi tapahtua missään. Onneksemme me olemme Jarkon kanssa molemmat kunnossa, kuten myös kaikki meidän ystävämme, läheisemme ja tuttumme. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita, vaan liian monen perheen ja ihmisen elämä muuttui eilen peruuttamattomasti 3 minuutin aikana. Käsittämättömät tapahtumat ovat tänään paljon ajatuksissa, ja erityisesti ajatukset kääntyvät uhreihin, heidän läheisiinsä, silminnäkijöihin ja auttajiin. Syvimmät osanottoni kaikille uhrien läheisille, voimia loukkaantuneille toipumiseen ja kiitos auttajille. Varsinaisiin postauksiin palaan lähipäivinä, kun ajatukset eivät kierrä samalla tavoin perjantain tapahtumissa. Rakkautta.

36526915551_91afd50bb4_o

torstai 17. elokuuta 2017

Vitosen mamma OMG

En ole varma, onko otsikkoni asiallinen tapa aloittaa tätä postausta, koska en ole täysin satavarma vitosen mamman määritelmästä, mutta vitosella olen joka tapauksessa ja se on hullua. Joka vuosi on yhtä hullua tajuta olevansa jälleen vuotta vanhempi (siis lääkismaailmassa, minua ei harmita vanheta iällisesti), mutta vitosella kauhu ja hurjuus alkaa tökkiä yhä kovempaa. Ensi vuonna aloitan koulun viimeistä kertaa. Olen yhden alkavan opintosyksyn päässä valmistumisesta. Olen melkein lääkäri.

Viime syksynä olin kauhuissani koko tulevasta nelosvuodesta. Edessä oli koko syksyn verran kirurgiaa, joka jännitti minua kovasti, kauhujen kevät ja kauheimpana kaikista - ekat kesätyöt lääkärinä. Olin lähes varma, että en tulisi edes näkemään vitosvuoden alkua, koska kammottava nelonen varmaan söisi minut mennessään. Ei syönyt, kuten ei ole ikinä syönyt eikä tule ikinä ketään syömäänkään. Nelosvuodesta selviää kyllä, vaikka se vaikealta tuntuisikin, eikä tarvitse olla edes superkandi. Aivan tavallinen medisiinari ja järkevä opiskelu riittää. Se riittää selättämään kevään tentit ja se riittää selättämään kesän työt lääkärinä, vaikka usko tuohon kaikkeen meinaisikin välillä horjua. Minäkin selvisin, ja olen sentään todellinen jännääjä, vain keskitason opiskelija ja pieni lääkisnyhverö, mitä uusiin tilanteisiin astumiseen tulee. Mutta noista kaikista ja kuluneesta kesästä myöhemmin lisää, koska ekaa kesää lääkärinä ei voi ujuttaa vain vitosvuosiomgolenpavanha-postauksen pieneksi sivujuonteeksi, vaan se ansaitsee monta omaa postausta. Ne ovat tulossa, kunhan saan itseni jälleen rytmiin kiinni, mutta puretaan ensin tämä edessä odottava vitonen.

36627588205_0e647e1885_o

Kurssillamme alkoi maanantaina siis viides yhteinen vuosi. Viides! Yhteinen on vitosvuonna kuitenkin hiukan harhaanjohtava käsite, koska vitosvuoden ajan kurssimme on täysin kahtiajaettuna: noin 75 opiskelijaa tekee syksyllä gynen ja IKA.n toisen 75 opiskelijan puolikkaan opiskellessa silmiä ja lapsia, ja keväällä vaihdetaan päittäin. Vuoden ajan emme siis ole tiivis Aureus, vaan erilliset Cursukset Uhka ja Mahdollisuus. Jo viikon aikana on käynyt selväksi, että ero on oikeasti totaalinen, koska kuluneella viikolla en ole nähnyt kuin väläyksiä Uhkista. Myös opintorytmimme käynnistyminen on ollut aivan päinvastaista: Uhkilla on silmätaudeilla 3 pakollista luentoa ekoina parina viikkona, kun taas me Mahdollisuudet olemme koko viikon olleet koulussa pakollisessa opetuksessa klo 8-16-(17) ja astumme ensi viikolla suoraan potilastyöhön.

Minä olen siis Mahdollisuus. Aloitamme syksyn naistentaudeilla ja synnytyksillä ja jatkamme niitä lokakuuhun, jolloin käynnistyy kahdeksan viikon pätkä IKA:a eli ihotauteja, keuhkotauteja ja allergiologiaa. Syksyn lopuksi suurimmalla osalla meistä on kaksi viikkoa yleislääketieteen opetusta terveyskeskuksessa ja sitten syksy onkin ohi.

36230868200_76c0dc879b_o

Syksyä leimaavat siis naistentaudit ja vauvat. Tämän ymmärtämiseltä ei ole tällä viikolla voinut välttyä, koska joka iltapäivä olemme päässeet erilaisissa harkoissa hyvinkin konkreettisesti uppoutumaan gynekologian maailmaan. Olemme jo ekalla viikolla opetelleet tekemään sisä- ja ulkotutkimuksen synnyttäjälle, arvioimaan kohdunsuun tilannetta, tekemään spekulatutkimuksen naiselle, asettamaan kierukan ja ehkäisykapselin ja arvioimaan äidin ja sikiön tilanteen perusteella synnytystapaa. Tämä viikko on ollut aivan hurja! Ei lainkaan pahalla tavalla hurja, mutta hurja kuitenkin, koska oltuani kesän aivan toisenlaisessa lääketieteen maailmassa, hyvin paljon konkreettista käsityötä oleva gynekologia on tuntunut aikamoiselta. Ja kuten kuvitella saattaa, erikoisalalalla liikutaan hyvin henkilökohtaisilla alueilla ja puhutaan hyvin henkilökohtaisista asioista, mikä entisestään lisää alan haastavuutta.

Kaikkiaan olen kuitenkin hyvillä mielin ja innoissani. Kaikki vuodet tähän mennessä ovat olleet edellistään parempia ja jos paperilla kammottava nelonen kykeni olemaan jo erittäin kivaa kolmosta parempi, on vitonen varmasti neloseen verrattuna huippu. Sellaista huhua olen onneksi myös vanhemmilta kursseilta kuullut, eli täältä tullaan vitosvuosi ja naiset ja lapset!

Ps. Kaikille uusille fetuksille hurjasti onnea sisäänpääsystä! Toivottavasti on ollut huikeat ekat viikot.